Correct my short story if you like to.

Moderator: Naava

Mats Norberg
Posts: 40
Joined: 2018-08-26, 16:06

Correct my short story if you like to.

Postby Mats Norberg » 2019-05-27, 11:01

The following story is fictional. No one of the persons occurring in the story exists in reality. I'm studied the finnish language for about 2 1/2 years now and continue to write my own texts in a vain hope that I will some day master the language. I don't know if anyone here has time to correct this amount of text but maybe you could anyway make a general comment on it? Is it readable? Doe, nasty or outright immoral? The entie thing came about in a single sitting one late boring evening. I had great fun when I wrote it.

Ihana Aamu mökillä
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Heräsin jo puoli viideltä johonkin kiivaaseen pörinään tai surinaan. Yritin avata silmäni ottaakseen selville mitä pörisi, mutta olin aivan liian uninen. Yritin uudestaan ja onnistuin juuri ja juuri saamaan silmäni auki. Tähyilin uteliaasti huoneeseen. Mikähän saattoi aiheuttaa niin kamalaa hurisemista? Huoneessa oli vielä melko hämärää, jollen nähnyt yhtään mitään, mutta vähitellen silmäni tottuivat hämärään ja lopulta näin sen. Se oli suuri pörröinen ja kiukkuisen näköinen kimalainen, joka pomppasi toisesta seinästä toiseen. En välittänyt kimalaisesta, siihen olin vielä liian väsynyt, ja joka tapauksessa iso aikuinen mies ei saa pelätä kimalaisia.

Otin syvän henkäyksen, hieroin unen silmistäni, ujutin käteni lipastoon ottaakseni parin lyhyettä kalsaria ja panin ne ylleni. Nousin sitten hitaasti sängystä ja menin avaamaan ikkunan hätistelläkseni kimalaisen ulos.

Oli ihana kaunis päivä. Linnut kaartelivat ja visertelivät taivaalla ja nouseva aamuaurinko valaisi kauniisti lahden toisella puolen olevat rantakalliot. Venyin nauttelevasti pitkän hoikan kehoni niin paljon kuin suinkin ja hyppelin muutaman kerran lattialla. Menin sitten kalsarisillani keittiöön valmistaakseni pienen aamupalan. Olin yksin mökillä, koska muut perheenjäsenet olivat kaupungissa. Oli ihanaa olla yksin ja saada käyttää aikaansa aivan niin kuin halusi. Ikkunasta näkyi osa nurmikosta ja lahdesta. Pieni purjevene tuli näkyviin, mikä muistutti minut, että minun oli tänä päivänä määrä tervata oma veneeni.

Syöminen jälkeen lähdin vielä kalsarisillani ulos nurmikolle kuntoilemaan. Seisoin hetken keskellä nurmikkoa tunnistelemassa aamua. Kevyt suvituuli puhalsi miellyttävästi paljasta kehoani vasten. Sitten pinkaisin juoksuun ja juoksin nurmikon ympäri täyttä vauhtia viisitoista minuuttia. Juoksun jälkeen heitin kuperkeikkoja nurmikolla toisen toisensa jälkeen. Sitten juoksin vielä kymmenen minuuttia. Tähän mennessä olin uupunut ja kokonaan hien peitossa. Menin sitten suihkuun pesemään ja sitten pukeuduin työasukseeni ja ryhdyin hommaan veneeni kanssa.

Otin vajasta tervan ja pensselin ja kiikutti ne rannalle, missä vene lojui ylösalaisin hiekassa odottamassa. Mutta en ehtinyt tarttua pensseliin, ennen kuin kuulin kamalan kiljahduksen jostain naapuritalosta päin. Naapuritaloon oli äskettäin muuttanut outo pariskunta. Mies oli lyhyt, vankka ja possumainen, kun nainen taas oli kaunis mutta murheellisen näköisenä. Olin saanut vaikutelman, että mies oli tapana lyödä naista. En pidä miehistä, jotka lyövät naisia tai lapsia. Ei saa lyödä sitä, joka ei pysty puolustelemaan itseään, se ei ole reilu. Oikeastaan seikka ei koskenut minua, mutta sentään -- jos pystyisi puuttumaan ikävään asiaan, miksei tekisi juuri niin? Jotakuta viatonta ihmistä kidutettiin! Olin kyllä voimakas ja jäntevä, enkä epäillyt hetkeäkään, etten pystynyt saada toisen miehen valtaani.

Sitä ajateltuani rupesin kävelemään varovasti naapuritaloa kohti. Kuului läimähdyksiä ja itkua. Mies oli näkyjään vielä kiduttamassa nainen-parkaa. Kuulin käheän miesäänen: "Jos et tottele minua heti, lyön sinua, ettei kukaan enää tunnista sinua. Lyön sinua aivan rikki!" Seisoin aivan oven ääressä puristaen nyrkkini koviksi palloiksi, niin että ne valkenivat. Tartuin sitten ovenkahvaan ja riuhtaisin oven auki. Seissoessani siinä ovensuussa mies nosti hämmentyneenä katseensa minuun.

"Kuka sinä olet?" mies kysyi. "Mitä sinä tahdot?"
"Tahdon että lopetat oitis kidutuksesi", vastasin.
"Kidutus?" mies sanoi törkeän näköisenä. "Asia ei koske sinua. Minulla on oikeus lyödä omaa vaimoani, mitä paljon haluan. Et saa puuttua tähän seikkaan." Kasvoihini levesi pahanenteinen virnistys, ja otin yhden askelman lähemmäksi miestä. "Puutun mitä haluan", sanoin. "Et vielä lyö tätä naista, muuten voi käydä huonosti." Miehen kasvot vääntelehtyivät hirveään törkeään ilmeeseen hänen asettuaan hajareisin keskellä lattiaa odottamassa hyökkäystäni.
"Ala tulla vaan" hän uhkasi. "En pelkää sinua."

Mutta minä selvästi näin, että hän valehteli. Hän oli peloissaan. Sitä näkyi hänen silmissään.
Aloin varovasti kierrellä hänen ympärillään odottamassa oikean hetken hyökätä hänen kimppuunsa.
Hetki tuli, kun mies loi katseensa hetkeksi vaimoaan. Ampaisin eteen ja työnnin molemmat nyrkkini lujasti miehen vatsaan. Mies horjui, muttei kaatunut. Hän oli painava ja roteva. Me aloimme painia toistensa kanssa. Vain lyhyen ajan kuluttua kävi kuitenkin ilmi, että olin paljon vahvempi kuin hän. Hänen lihaksensa olivat velttoja ja possumaisia, kun minun taas olivat jänteviä ja hyväkuntoisia. Pääsin vähitellen yläkynteen ja kun tunsin ajan olevan kypsä, kiersin oikean jalkani hänen vyötäisiin ja riuhtaisin kaikin voimin saman tien, kun työnnin molemmat käteni miehen rintaan. Hänen painostaan ja rotevuudestaan huolimatta hän kaatui ja joutui kehoni alle.

Olin saanut hänet kokonaan haltuuni, eikä hän pystynyt hievahtaakaan. Olin voinut tehdä mitä tahansa hänelle, mutta hän vain mulkoisi törkeästi minuun. Mies rimpuili ja sätkytteli otteessani, muttei onnistunut pääsemään minusta irti. Sanoin hänelle: "Lakkaatko nyt kiduttamasta ja lyämästä tätä naista? Jos lupaat, päästän sinut irti." Se oli aivan liian hieno tarjoilu moiselle mäntille, sillä hän vain tuijotti entistä törkeämmin ja sanoi, ettei hän välittänyt minusta ja että hänellä oli oikeus rangaista omaa vaimoaan hänen tahtonsa mukaan.

Silloin suuttuin silmittömästi ja löin miestä neljää kertaa kasvoihinsa. Tuli räikeä punainen tahra joka kohtaan, missä käteni osui. Kiersin sitten molemmat jalkani hänen vyötärönsä ympärille ja puristin niin että teki kipeää. Minulla todella nautin olevani törkeän mäntin avuttomana kehoni alla. Minun teki mieli alentaa hänet oikein kunnolla. Sitä saavuttaakseni sylkäisin häntä kymmenen kertaa kasvoihin ja hieroin sitten sylkeä tasaisesti ja kunnollisesti koko kasvoihinsa. Lopulta löin nyrkkini monta kertaa kovasti miehen vartaloon, niin että siihen tulisi mustelmia. Sen jälkeen päästin hänet irti.

Mies nousi vaivaloisesti lattialta ja tuijotti minua ujosti. Hän ei enää ollut yhtä törkeä kuin ennen. Näkyi selvästi, että hän pelkäsi minua. "Seuraavan kerran sinä lyöt vaimoasi, tulen varmasti tappaamaan sinut" sanoin miehelle uhkaavasti. Sitten käännyin naisen puoleen. "Älä ole huolissasi! Miehesi on saanut, mitä hän ansaitsee. Hän ei enää lyö sinua, sen minä lupaan. Jos hän sittenkin löisi, kerro minulle. Tulen heti tekemään hänestä mansikkahilloa."
Nainen vain tuijotti minua, eikä saanut sanaa suustaan. Sitten menin tieheni jättämään pariskunnan miettimään, mitä oli tapahtunut. Olin sangen tyytyväinen tekoani kävellessäni takaisin mökille ja hommaani.

Return to “Finnish (Suomi)”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest