Moderator:Naava
Egein wrote:Omaako joku täällä hyvän suomenkielisen etymologisen sanakirjan? Minulla on pari sanaa, joista haluaisin tietää enemmän.
Esimerkiksi, haluaisin tietää, oliko milloinkaan toinen sana sanoakseen "ranta", koska ymmärtääkseni se on lainasana Saksasta tai Ruotsista (Strand). Ja suomessa onhan paljon rannikkoa, siispä minusta suomenkieli taitaisi olla oma sanansa siitä.
Minusta Suomen sanoiden alkuperä on niin tutkimaton, mikä tekee kielen vain vielä vetoavammaksi.
Onko jollakulla täällä hyvä suomenkielinen etymologinen sanakirja? Minulla on pari sanaa, joista haluaisin tietää enemmän.
Esimerkiksi haluaisin tietää, oliko milloinkaan toista sanaa "rannalle", koska ymmärtääkseni se on lainasana saksasta tai ruotsista (Strand). Ja Suomessahan on paljon rannikkoa, siispä minusta suomen kielessä taitaisi(?) olla oma sana(nsa) sille.
Minusta suomen sanojen alkuperä on niin tutkimaton(?), mikä vain tekee kielen vielä vetoavammaksi.
Egein wrote:Omaako joku täällä hyvän suomenkielisen etymologisen sanakirjan? Minulla on pari sanaa, joista haluaisin tietää enemmän.
Esimerkiksi, haluaisin tietää, oliko milloinkaan toinen sana sanoakseen "ranta", koska ymmärtääkseni se on lainasana Saksasta tai Ruotsista (Strand). Ja suomessa onhan paljon rannikkoa, siispä minusta suomenkieli taitaisi olla oma sanansa siitä.
Minusta Suomen sanoiden alkuperä on niin tutkimaton, mikä tekee kielen vain vielä vetoavammaksi.
Egein wrote:No, käytin rakennetta, jonka korjasit, vain sillä (minä) olin nähnyt sen sellaisessa takauksessa(?), näyttääkse ihmettä tai epäuskoa, niin kuin sanottaisiin "noh, suomessa on varmasti sana sille!".
Mutta panen kaiken muistiin.
On vielä yksi kohta/asia, jota en tajua. Miksi panit -han suomeen etkä verbiin?
Ja tarkoitin "arvoituksellinen" tai "tuntematon", kyllä. Luulin että tutkimaton sopisi siihen.
Ja miksihän mä sanoin sanoiden...tiedän täydellisesti että se on sanojen.
Ja vielä yksi kysymys - miksi sanotaan "onko milloinkaan ollut toisTA sanaA" partitiivissa? Näyttääkö tämä käyttö epävarmuutta?
Humpsu(?).
Loiks wrote:Ehkä kallas voi olla semmoinen sana, mutta sen tarkoituspiiri on taas erilainen. En ole ihan varma suomesta, mutta virossa jokilla ja järvillä on kaltaat, merellä ranta.
Ehkä itämerensuomalaiset heimot eivät ole olleet niin paljon tekemisissä meren kanssa aikoinaan... Mutta taas, jos katsoo Varsinais-Suomea tai Suomenlahden rannikkoa tai Virosta Saarenmaata, ne ovat kyllä olleet merenkulkijaheimoja. Ja yhteydet Skandinaviaan ovat olleet tiivit.
Kuitenkin wrote:Mielenkiintoista. Tuo on kyllä yksi mahdollinen selitys. Suomessa tuota sanaa kallas ei käytetä, enää ainakaan. Savossa on kylläkin järvi nimeltä Kallavesi... (On olemassa myös latinasta lainattu sana kalla, joka tarkoittaa vehkaa, mutta järven nimi on varmaankin vanhempaa perua.) Sukunimeä Kallas esiintyy, mutta se saattaa olla virolaista alkuperää.
Kuitenkin wrote:Egein wrote:No, käytin rakennetta, jonka korjasit, vain sillä (minä) olin nähnyt sen sellaisessa takauksessa(?), näyttääkse ihmettä tai epäuskoa, niin kuin sanottaisiin "noh, suomessa on varmasti sana sille!".
Mutta panen kaiken muistiin.
On vielä yksi kohta/asia, jota en tajua. Miksi panit -han suomeen etkä verbiin?
Ja tarkoitin "arvoituksellinen" tai "tuntematon", kyllä. Luulin että tutkimaton sopisi siihen.
Ja miksihän mä sanoin sanoiden...tiedän täydellisesti että se on sanojen.
Ja vielä yksi kysymys - miksi sanotaan "onko milloinkaan ollut toisTA sanaA" partitiivissa? Näyttääkö tämä käyttö epävarmuutta?
Humpsu(?).
rakennetta - Kun puhutaan kielistä, construction on suomeksi rakenne.
takauksessa - Tarkoititko tilanteessa tai tapauksessa?
näyttääkse - Nämä kse-lauseenvastikkeet ovat aina persoonallisia (näyttääkseni, näyttääksesi, näyttääkseen, näyttääksemme, näyttääksenne), eikä niitä voi käyttää persoonattomasti. Tähän tilanteeseen sopisi esimerkiksi näyttämässä, mieluiten kylläkin ilmaisemassa. Kse-lauseenvastike on muutenkin finaalinen, eli se ilmaisee suunnilleen saman ajatuksen kuin englannin in order to.
Voi toki sanoa Suomessa taitaa olla sana sille, mutta se ei tarkoita aivan samaa kuin suomessa on varmasti sana sille ('Finnish must have a word for that') vaan enemmänkin 'I think Finnish has a word for that'.
Partikkeli -han/hän liittyy aina ensimmäiseen lauseenjäseneen.
Tuo partitiivi onkin vaikeampi kysymys, enkä osaa vastata siihen kunnolla. Ehkä se liittyy jotenkin kieltomuotoon, jossa käytetään aina partitiivia (Suomessa ei ole milloinkaan ollut toista sanaa). Tätä täytyy tutkia.
Serpent wrote:Tosi mielenkiintoinen topikki
Mullakin on kysymys Johtuu lääkäri-sana ruotsin läkare-sanasta vai venäjän vanhasta лекарь-sanasta (sitä lausutaan noin kuin leekar tai lääkar), vai jostain muusta sanasta? ajattelin aina, että jälkimmäisestä, mutta edellinen näyttää enemmän kaltaiselta
Egein wrote:Omaako joku täällä hyvän suomenkielisen etymologisen sanakirjan?
Minusta Suomen sanojen alkuperä on niin tutkimaton, mikä tekee kielen vain vielä vetoavammaksi.
Kuitenkin wrote:Omata on halpa kopio indoeurooppalaisesta transitiiviverbistä ha/haben/to have/[s]habere[/s]/..., eikä sitä saa käyttää.
muhaha wrote:Latinan habere ei kuulu joukkoon vaikka merkitys on sama ja kuulostaa samanlaiselta.
muhaha wrote:"Saada" (to get), "ottaa" (to take) ja "pitää" (to hold) olisivat parempia.
muhaha wrote:Ja miksi indoeurooppalaisia sanoja ei saa käyttää? Ovatko esimerkiksi "vesi", "nimi", "sata" (100), "sade", "orja", "orpo", "saada", "tuoda", "viedä", "vetää", "ostaa", "myydä" ynnä muut kiellettyjä?
Kuitenkin wrote:Samaan tapaan kuin minulle nauretaan, jos lähden ulos hameessa tai alasti. Suomalaisessa kulttuurissa kun miesten ei ole tapana esiintyä julkisesti hameeseen pukeutuneina tai ilman vaatteita.
Users browsing this forum: No registered users and 5 guests